Viime perjantaina pohdiskelin "
Ei tyo ole vain työtä, jotenkin tämäkin keskusteketju vaan korvasi perjantai-iltana tv:n saippusarjat" -otsikolla työn mielekkyyden ja motivaation lähteitä. Liekö asia jäänyt pyörimään jonnekin alitajuntaan, kun Villen Sometu -blogiteksti "
Luovan tietotyön ihanne keskellämme ja Sometu" ja sen myötä aloitettu keskustelu "
Mitä Sometu on sinulle nyt ja tulevaisuudessa?" ja toisaalta tänään päivällä leipätyössä käydyt liiankin perinteiset palaverit saivat uudestaan miettimään työn ja tekemisen erilaisia tapoja. Liian usein tuntuu, että kukin touhottaa niitä omia juttujaan malttamatta oikeasti pysähtyä kuuntelemaan saatikka ajattelemaan sen "naapurin" tekemisiä ja sitä voisiko yhdessä tuloksia ja kokemuksia jalostaen edetä parempiin lopputuloksiin.
Dialogin käsite liitetään hyvään keskusteluun, mutta voisiko sen periaatteita yrittää soveltaa työn tekemiseen. Kommunikoitaisiin tekemistemme ja töidemme kautta reagoiden enemmän siihen mitä ympärillämme tapahtuu ja hyödyntäen aidosti toinen toistemme osaamista ja jo tehtyjä juttuja vastakohtana sille niin yleiselle ristiin ja päällekkäin aina uudestaan samat virheet tai "ainutlaatuiset" tulokset toistavalle tekemiselle. Ehkä tällainen työn yhteydessä toinen toisiltamme oppiminen voisi omalta osaltaa hämärtää perinteistä koulussa vs. työn ohessa tapahtuvan oppimisen raja-aitaa.
Itselle
Sometu on ollut ehkä juuri tällainen paikka. On päässyt tekemään yhdessä, vaihtamaan saatuja kokemuksia ja konkreettisten kokeilujen kautta tullut opeteltua sosiaalisen median lainalaisuuksia ja toimintatapoja. Eikä tämä selvästikään tähän lopu. Tänäänkin osui silmään mm. wikiopistossa aloitetut "
Harppaus avoimeen oppimiseen" -opintopiiri ja "
Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen" -kurssi (
kurssin blogi täällä), joissa hiukan eri muodossa on sama tuttu henki. Lähdetään yhdessä tekemään - kokeillen, keskustellen ja kuunnellen - ja sitä kautta samalla asioita oppien.
Lyhyellä tähtäimellä uudenlainen tekemisen dialogin kulttuuri vie varmasti enemmän aikaa kuin yksin touhotus, mutta hiukan pidemmässä juoksussa uskon että käytetty aikaa tulee monessa muodossa moninkertaisesti takaisin.
